Oulun seudun melojien retki Suomujoelle, päivä 2

Päivä 2.              

Tuiskukangas-Snellmanninmaja 9.6.2013                      

Yhteeveto: Päivä parhaan A-luokan jokea riemastuttaa vedosta ryytyneet koskimelojat. Jopa IV luokkaan yltävät kosket koettelevat koskimelontataitojamme.Päivän saldo: 29 km melontaa

Aamutoimet aloitamme Markuksen kanssa kajakin paikkauksella. Uusi reikä on tukittava. Työmenetelmät ovat jo tuttuja ja muovipaikka valmistuu käden käänteessä. Paikka pitää loppuretken ajan. Aamupalan jälkeen laskemme kajakit veteen. Kotaköngäs ja muut ihanuudet odottavat. Jo matka Kotakönkäälle on hienoa jokea, lähinnä syvää suvantoa ja pieniä koskia. Ja aamusta tuntuu, että tänään voisi olla hyvä päivä joella. Kotakönkäälle rantaudumme tutkimaan könkäitä. Henkisesti olemme valmistautuneet ohittamaan könkään maitse. Sillan alus näyttää kuitenkin houkuttelevalta, pikku hässäkkää ja sillan alla pieni droppi. Mikäpä sen mukavampaa. Taavi laskee edeltä, minä viimeisenä. Taavilla lasku menee hienosti, mutta Markus kaatuu sillan alla, ui rantaan ennen droppia ja ilmoittautuu (tai velvoitetaan) kameramieheksi. Oma laskuni tallentuu näin videolle. Dropin jälkeen on pitkä ja tekninen kanjoni. Vettä ei ole liikaa ja ajolinjojen on syytä pitää. Laskemme Taavin kanssa pätkän peräjälkeen. Tupeloin hiukan alussa ja joudun ottamaan käsivarrella tukea kivestä. Palkintona on reilu mustelma. Muuten laskut menevät hienosti. Isolla vedellä loppupätkä voi olla aika hurja. Kallion alle painuva vesi lopun vasemmalle kääntyvässä mutkassa voisi tehdä laskusta jopa vaarallisen. 

Kotakönkään niskalla jännittää mukavasti

Kotakönkään alaosaa (Kuva: Taavi)

Jokipätkä Lankojärvelle on myös upeaa. Kaarramme joelta Lankojärvelle kahvin keittoon. Aurinko paahtaa tuvan edustaa ja kahvi maistuu "suurten sankaritekojen" jälkeen. Jokipätkä Lankojärveltä Porttikoskelle on kaikkea, mitä koskenlaskija kaipaa. Moni paikoin mieleen tulee Trollforsenin alue. Kosket ovat kallioisia ja sopivan jyrkkiä, väleissä on syviä (ja lyhyitä) hidasvirtaisia suvantoja.  Heti Lankojärven jälkeen on helppo lämmittelykoski. Jyrkästä mutkasta oikealle alkaa ensimmäinen vaativampi koski. Tämä koski on vauhdikas mutta suoraviivainen ilman suurempia ongelmia. Kosken lasku sujui nautiskellen ja viimeisessä kinkamassa sain reissun ehkä parhaat surffit. Pienen suvannon ja helpon välikosken jälkeen tuli lyhyt ja tekninen koski, jonka alla on kallioinen saari. Totesimme kosken varsin vaativaksi. Kallion vieressä jyrkän osuuden jälkeen on ehdottomasti päästävä oikeaan rantaan. Muuten meloja, tai kajakki, tai päätyy lähes varmasti kiville. Lasken ensimmäisenä suunnitelman mukaisesti muiden seuratessa rannalta kosken alaosassa. Aallot olivat jopa yllättävän korkeita ja teräviä. Taavi ja Markus lähtevät kajakeilleen. Itse kahlaan loppukosken kiville. Mutkasta näen, että Markuksen kajakki laskee loppukoskea aivan yksin. Kajakki tulee kiville juuri mihin arvelinkin. Pelastan kajakin pinnistä nopeasti välisuvantoon ja nappaan virrassa kulkevan melan. Taavi laskee kosken alas oikeaa reittiä ja tulee auttamaan reskuutuksessa. Kajakki on rannalla ripeästi ja itse melojakin saadaan kajakin luo. 

Kirjoittaja välttää kielletyt loppukivet. Huomaa mela. (Kuva:Taavi)

Vajaan parin kilometrin päässä edellisestä on lyhyt kallioinen koski joka loppuu droppiin. Droppi kannattanee katsoa ihan rannalta. Meiltä tarkastus jäi väliin... Hiukan ennen koskea totean Markukselle, että kylläpä edessä jytisee muhkeasti. Taavi meloo etummaisena ja vaikka horisontti häipyy jatkaa melontaa. Me jatkamme Markuksen kanssa perässä. Koko porukka pysyy dropin pystyssä ja suvannossa naurattaa. Hiukan ennen Porttikoskea bongaamme rannalta hirviemän ja pienen vasan. Nousemme Porttikosken kämpälle lounaalle.

Porttikosken kämpällä tapaamme perheen, joka on varsin kiinnostunut melomisesta. Perheen äiti oli mm. laskenut Koitelin takarännin kajakilla. Takarännin laskijat ovat omassa luokituksessani ihan oikeita koskimelojia. Lounashetki on mukava ja saamme ennakkoraporttia Porttikoskesta. Raportin mukaan yksi kohta on vaikea ja kivinen. Lounaan jälkeen treenamme laskupaattispinnailua kämpän edustan pienessä surffiaallossa. Sitten suuntaamme Porttikoskea kohti. Rannalta katsoen arvaamme kruksikohdaksi arvellun paikan kosken yläosassa. Lasken kohdan mutkittelevaa päävirtaa seuraillen; kajakkia saa komentaa kunnolla, ettei se painu kiviä vasten. Taavi ja Markus laskevan kohdan vasemmasta reunasta, joka on helpompi mutta kivinen. Lopun kallioisemman osuuden sillan alla laskemme ilman etukäteistarkastelua rannalta. Kaiken kaikkiaan Porttikoski oli mukava koski, mutta helpompi kuin Lankojärven alapuolinen koski ja Kotakönkään alue. Toki vedessä on enemmän voimaa. Porttikosken alla toteamme, että jo koskialue Kotakönkään seudulta Porttikoskelle itsessään on ehdottomasti yhden retken arvoinen.

Porttikosken "labyrintti". Hupaisin linja menee päävirtaa seuraille. (Kuva: Taavi)

Porttikosken alla virtaus jatkuu hyvänä ja matka taittuu. Sotavaaranojan suussa Taavi bongaa surffiaallon. Muuten kosket ovat lähinnä nivoja. Pian kosket levenevät ja saamme työnnellä kajakkeja hiekkäsärkkien yli. Kaipa sen kestää. Vasen olkapääni alkaa kivistää. Vaiva on hermokipu, tuttu mm. Lätäsenon retkeltä. Rakkaat melontakaverini epäilevät sen johtuvan huonosta harjoittelusta. Pitäisi kuulemma käydä edes pari kertaa melomassa ennen retkeä. Ja talvella kuulemma kannattaisi hiihtää, että lihakset vahvistuisivat. Itse uskon, että kipu on psykosomaattista. Kun kartalla on pitkä suvanto tai järvi, kipu alkaa. Nyt kartalla on järviketju Aittojärvi-Kotajärvi-Suomujärvi. Hiljoskellen meloen saavumme lopulta yöpaikkaan, Snellmanninmajalle.

Snellmanninmajan haamu manaa sääsket sisään tupaan.

Snellmannin majalla tapaamme Metsien Miehen, joka ei kuitenkaan seurastamme piittaa ja kahlaa joen yli pakoon yli-sosiaalisia erämelojia. Päivälliseksi maistuu klassinen eräherkku nötkötti-muusi. Jälkiruuaksi on kahvia ja konjakkia. Haaveilemme kämppäyöstä ja raahaamme makuuvarusteet kämppään. Aluksi sääskiä kämpässä on pari. Vartin päästä niitä on jo puolenkymmentä ja puolen tunnin päästä ilmoitan siirtyväni telttaan. Markus ja Taavi ovat tulleet samaan johtopäätökseen. Pistän rankisen hankintalistalle.    

Koskikajakilla retkeilijä arvostaa kunnon tiivistä tavaraa