Päivä 3.
Snellmanninmaja-Raja-Jooseppi 10.6.2013
Aamu valkenee hiukan jo
viileämpänä. Ruokainventaario kertoo, että maanantaiksi ei ole epähuomiossa varattu
lounasta. Aamupalaan siis satsataan, tosin ei kahviin. Kahvi keitetään
Markuksen partio-opeilla vanhoista poroista. Kahvi on pahaa, mutta ajaa
asiansa. Kartan perusteella päivä on selkeä; Lipsuttelua ja maisemien katselua helpossa
virrassa ja suvannoissa, ja välissä yksi kunnon koski, Suomuköngäs. Alkumatkasta
on väliin matalaa ja kajakki karahtaa paikoin kiville. Veden määrä on kuitenkin
jo varsin suuri, koska virta on leveä. Ukkonen jyrähtää myös kerran ja
ukkossade nostattaa hetken veden pintaa. Melomme reippaasti Suomukönkäälle. Tai minä
en melo reippaasti, koska olkapääkipu vaivaa heti aamupäivästä. Suomuköngäs osoittautuu ihan kunnon koskeksi,
kun nousemme sitä rannalta katsomaan. Vedessä on ison veden tuntua ja
puolivälin kiventaustat pyörittävät vettä jo korkealle. Katsomme linjoja tovin
ja lähdemme porukalla laskemaan koskea. Markuksen ohjaamme alussa vasemmalle
hiukan leppoisammalle linjalle. Keskipätkälle helppoa linjaa ei oikein ole, jos
ei halua kajakkia maitse vetää. Taavi menee edeltä ja itse tulen kakkosena ja
nappailen pari akanvirtaa, että voin katsella Markuksen menoa. Alkuosa koskesta
menee hyvin. Keskipätkän suureen aaltoon Markus kaatuu, mutta nousee
eskimolla. Seuraavat kaksi pudotusta ovatkin varsin jämäköitä, omienkin
standardien mukaan. Viimeisessä pudotuksessa Markus kaatuu ja joutuu uimasille.
Pelastamme ripeästi miehen ja kajakin. Pieni tappio on, että Markuksen slingi putoaa
jokeen.
Matala loppukoski vie meidät Luttojokeen. Luttojoen nivat eivät juuri
tasapainoa häiritse ja pienen melontasession jälkeen riippusilta tulee
näkyviin. Ennen autoille nousua melomme Kiertämäjokea muutaman sata metriä ylävirtaan
katsomaan puron ylityspaikkaa, jossa perimätiedon mukaan on kuulunut joskus
suuri molskahdus. Ennen autolle menoa Markus ja Taavi houkuttelevat minua eskimokäännökseen.
Korvat saavat jäädä kuitenkin tällä reissulla kuivaksi.
Rannalla on sääskiä ja pakkaamme
ripeästi kamat Subaruun. Taavi huomaa, että kenenkään lompakko ei ole juuri
tässä autossa. Haaveissa kajastunut epäterveellinen lounas Ivalossa jää siten pelkäksi
haaveeksi. Leivänkannikoita syöden ja vatsa muristen ajamme ripeästi
Kiilopäälle. Kiilopäällä on kalseaa, 9 astetta ja tuuli puhisee Jäämereltä, kun
kävelemme päivän pihville. Lapin kesä on päättynyt. Ajamme kotiin
lämmittelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti