Oulun seudun melojien retki Suomujoelle, päivä 3

Päivä 3.              

Snellmanninmaja-Raja-Jooseppi 10.6.2013                

Yhteenveto: Lopetuspäivän kohokohta on Suomukönkään (III-IV) lasku. Päivän saldo: 16 km melontaa
  

Aamu valkenee hiukan jo viileämpänä. Ruokainventaario kertoo, että maanantaiksi ei ole epähuomiossa varattu lounasta. Aamupalaan siis satsataan, tosin ei kahviin. Kahvi keitetään Markuksen partio-opeilla vanhoista poroista. Kahvi on pahaa, mutta ajaa asiansa. Kartan perusteella päivä on selkeä; Lipsuttelua ja maisemien katselua helpossa virrassa ja suvannoissa, ja välissä yksi kunnon koski, Suomuköngäs. Alkumatkasta on väliin matalaa ja kajakki karahtaa paikoin kiville. Veden määrä on kuitenkin jo varsin suuri, koska virta on leveä. Ukkonen jyrähtää myös kerran ja ukkossade nostattaa hetken veden pintaa. Melomme reippaasti Suomukönkäälle. Tai minä en melo reippaasti, koska olkapääkipu vaivaa heti aamupäivästä.  Suomuköngäs osoittautuu ihan kunnon koskeksi, kun nousemme sitä rannalta katsomaan. Vedessä on ison veden tuntua ja puolivälin kiventaustat pyörittävät vettä jo korkealle. Katsomme linjoja tovin ja lähdemme porukalla laskemaan koskea. Markuksen ohjaamme alussa vasemmalle hiukan leppoisammalle linjalle. Keskipätkälle helppoa linjaa ei oikein ole, jos ei halua kajakkia maitse vetää. Taavi menee edeltä ja itse tulen kakkosena ja nappailen pari akanvirtaa, että voin katsella Markuksen menoa. Alkuosa koskesta menee hyvin. Keskipätkän suureen aaltoon Markus kaatuu, mutta nousee eskimolla. Seuraavat kaksi pudotusta ovatkin varsin jämäköitä, omienkin standardien mukaan. Viimeisessä pudotuksessa Markus kaatuu ja joutuu uimasille. Pelastamme ripeästi miehen ja kajakin. Pieni tappio on, että Markuksen slingi putoaa jokeen. 

Suomuköngäs (Kuva:Taavi)

Matala loppukoski vie meidät Luttojokeen. Luttojoen nivat eivät juuri tasapainoa häiritse ja pienen melontasession jälkeen riippusilta tulee näkyviin. Ennen autoille nousua melomme Kiertämäjokea muutaman sata metriä ylävirtaan katsomaan puron ylityspaikkaa, jossa perimätiedon mukaan on kuulunut joskus suuri molskahdus. Ennen autolle menoa Markus ja Taavi houkuttelevat minua eskimokäännökseen. Korvat saavat jäädä kuitenkin tällä reissulla kuivaksi. 

Rannalla on sääskiä ja pakkaamme ripeästi kamat Subaruun. Taavi huomaa, että kenenkään lompakko ei ole juuri tässä autossa. Haaveissa kajastunut epäterveellinen lounas Ivalossa jää siten pelkäksi haaveeksi. Leivänkannikoita syöden ja vatsa muristen ajamme ripeästi Kiilopäälle. Kiilopäällä on kalseaa, 9 astetta ja tuuli puhisee Jäämereltä, kun kävelemme päivän pihville. Lapin kesä on päättynyt. Ajamme kotiin lämmittelemään.