Retken taustaa
Syksyn 2013 aikana kypsyi ajatus lähteä Inarijärvelle. En kuolemaksenikaan muista kenen ajatus oli, mutta näin jälkikäteen ajatellen hyvä se oli. Itselläni ei ollut pienintäkään epäilystä, missä päin Inaria haluaisin käydä. Halusin Inarin koilliskulmalle; erämaiselle alueelle kauas vilkkaimmista veneily- ja uistelureiteistä. Saattaisipa retkeä näin maustaa parilla koskipätkällä ja pikku retkellä Vätsäriin.
Tammikuussa reittisuunnitelmaksi muodostui lähtö
Nitsijärveltä, melonta pohjoiseen Suolisvuonoa ja Suolisjärveä Kyyneljoelle ja
-järvelle. Kyyneljärveltä Vironiemi kiertäen matka jatkuisi Surnuvuonon
pohjukkaan, josta paluu säiden mukaan olisi Vasikkaselän kautta Partakkoon.
Muutimme loppuosan reittisuunnitelmaa lennosta retken loppuosassa siten, että
palasimme Kallovuonon ja Lammaslahden kautta takaisin lähtöpisteeseen.
Viikkoa ennen lähtöä kävimme koskimelonnalla Markuksen ja
Monikan kanssa Kukkolankoskella. Kyseisen retken automatkoilla teimme alustavat
suunnitelmat ruokatarjoiluista ja tarvittavista yhteisistä varusteista.
Päätimme kokata ruuat yhdessä, mikä oli loistava päätös. Monika hienosääti
ruokalistaamme, tosin ehdottomasti parempaan suuntaan. Lisäksi kajakeista
tuntui Inarilla tipahtelevan kaikenmoisia lisukkeita ja mausteita ruuan
maustamiseen. Määrättäköön siis, että tästä lähtien viikon reissulle jokaisen
osallistujan on otettava purkillinen Valkoliekki-valkosipulia. On mahtavaa
matkata itseään kokeneempien vaeltajakokkien kanssa! Ajatus itse pyydetystä
kalasta tehdystä ruuasta oli myös kaikkien mielessä. Yllätyksekseni kalaa myös
tuli runsaasti ihan ruuaksi asti. Kukkolassa saimme tietää, että Roimeloon
porukka oli lähdössä Inarille lähes samaan aikaan ja samaan paikkaan. Tämä
luonnollisesti herätti meissä valtavaa huolen. Tuleeko telttapaikoista tappelu?
Entä kalapaikoista? Laulavatko Rovaniemeläiset nuotiolla viereisellä niemellä?
Voittaako ne meidät tupessa? Onneksi huolet olivat aiheettomia.
Retkikuvaus
Retken tarinat löytyvät erillisiltä blogisivuilta. Lyhyesti sanottuna retki oli huikea, ehkä paras eräretkeni ikinä.
Retkellä päässäni (osin Karin lauleskelusta päähän juuttuneet) soineet kappaleet, tai muuten yhteisesti koskettaneet kappaleet olen koonnut Youtube-playlistiksi:
Inarin 2014 musiikki
Lisäilen kappaleita listalle, kunhan muistini virkistyy.
Sivuille eksyneitä kalamiehiä voi kiinnostaa reissun ottivieheet. Oheissa kuvassa on viehepakkini sisältö reissun jälkeen kuvattuna. Muutama yksilö pääsi häviämään. Keskellä alhaalla olevat viisi viehemallia tuottivat aikalailla kaikki ruokakalat. Rivissä näiden yläpuolella on lähinnä alamittaisiin taimeniin ja harreihin vedonneita vieheitä. Erityisesti 9 grammainen Lotto on kalastava ja sopivan painava viehe, jota on helppo uittaa paikoin varsin kivikkoisissa harrivesissä.
Retkikuvaus
Retken tarinat löytyvät erillisiltä blogisivuilta. Lyhyesti sanottuna retki oli huikea, ehkä paras eräretkeni ikinä.
Retkellä päässäni (osin Karin lauleskelusta päähän juuttuneet) soineet kappaleet, tai muuten yhteisesti koskettaneet kappaleet olen koonnut Youtube-playlistiksi:
Inarin 2014 musiikki
Lisäilen kappaleita listalle, kunhan muistini virkistyy.
Sivuille eksyneitä kalamiehiä voi kiinnostaa reissun ottivieheet. Oheissa kuvassa on viehepakkini sisältö reissun jälkeen kuvattuna. Muutama yksilö pääsi häviämään. Keskellä alhaalla olevat viisi viehemallia tuottivat aikalailla kaikki ruokakalat. Rivissä näiden yläpuolella on lähinnä alamittaisiin taimeniin ja harreihin vedonneita vieheitä. Erityisesti 9 grammainen Lotto on kalastava ja sopivan painava viehe, jota on helppo uittaa paikoin varsin kivikkoisissa harrivesissä.
![]() |
Viehepakkieni sisältö Inarillla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti