keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Inari 2014, päivät 0-3


0. Päivä:

Paikka: Oulun seutu 11.7.2014


Juoksen vielä aamulla rastiviikolla Kuusamossa sprintin, josta ajan Tiuran kalastusliikkeen kautta Tupokselle pakkaamaan. Perjantai-iltapäivänä retkikuumeeni alkaa tosissaan nousta, kun Kari saapuu kajakki katolla Savon maalta yökylään. Olemme myös päätyneet yhden auton taktiikkaan. Kaikki viisi melojaa, Tommi, Taavi, Monika, Markus ja Kari on täten sovitettava tavaroineen Audiin ja peräkärryyn. Taavi saapuu iltasella keräilemään osin pakattuja kajakkeja ympäri Lakeutta. 

1. Päivä, 12.7.2014, "Lakeuksilta Nitsille"

Päivän melontamusiikki: Lasse Mårtenson: Myrskyluodon Maija

Reitti: Ajomatka Oulun seudulta Nitsijärven rantaan. Melontaa 5 km Alasaarille, X-linjamerkin tuntumaan.

Aamulla Markus parkkeeraa autonsa pihaani ja hyppää minun ja Karin seuraksi Subaruun. Poimimme vielä Monikan matkalla Taavin ja kajakkiemme luo. Loput romut lastautuvat Taavin autoon ripeästi. Näin matka kohti pohjoista voi alkaa. Matka taittuu leppoisasti alkuun toisiimme tutustuen ja retkeä miettien. Rovaniemellä pysähdymme ostoksille. Toteamme Prisman eräosaston varsin kattavaksi ja täydennämme kalustoamme. Ruokaostoksiin menee aikaa pomppiessamme ympäriinsä kaupassa. Ruokatauon pidämme Sodankylässä pizzaa ja jätskiä syöden. Sodankylästä jatkamme kohti "Tosi-Lappia". Saariselän tunturien näkyessä tietää ajavansa oikeaan suuntaan. Käymme katsomassa kaukaisuuteen Kaunispään huipulla. Pilvien ja autereen takia Norjan lumihuiput eivät näy, mutta maisema on silti kaunis. Kaunispäältä siirrymme Ivaloon täydentämään ruokavarastoja jääkaappitavaroilla. Ivalossa jännitys autossa kasvaa ja loppumatkalla silloin tällöin näyttäytyvää Inaria vilkuillaan innokkaasti auton ikkunoista.

Inari ohitetaan nopeasti ja Sevettijärven tie kuljettaa matkalaiset nopeasti Nitsijärven veneenlaskupaikalle. Veneranta on täynnä sääskiä ja kajakit pakkautuvat vilkkaasti. Rantaan karauttaa veneellä vanhempi pariskunta, joka raportoi hyvästä sääskikesästä. Eli siis siitä, että sääskiä on enemmän kuin moneen vuoteen. Itseäni sääsket eivät yleensä häiritse, mutta mieleeni kömpii väkisinkin Lätäsenon Hirvasvuopion autiotuvan sääskipilvet pari vuotta sitten. Toive tuulisesta kelistä esitetään useammankin toimesta.

Ukkonen jyrähtelee ympärillä ja välillä ripsii vettä, kun saamme paatit viimein vesille. Pilvet välttelevät meitä ja lopulta Ilta on lämmin ja kaunis. Hyvän tuntuiset kalapaikat alkavat heti sataman jälkeen. Virittelen virvelin valmiiksi Velticillä varustettuna. Ensimmäinen heitto kertoo, että uusi vapani toimii pikkuvieheiden kanssa kuin unelma. Toinen heitto kertoo, että vavassa on valmistusvirhe, kun vavan kärkiosa napsahtaa poikki liitoksen kohdalta. Mietin, missä jeesusteippi on, ja pakkaan vavan takaisin köysistöön. Pari kirosanaa saattaa lipsahtaa.

Postisaarten jälkeen Sevettijärven tien meteli jää taakse ja alamme hakea yösijaa. Karautamme kajakit rantaan X-linjamerkille, josta löydämme oivat yösijat ja nuotiopaikka. Sää on hieno, joten testaamme Nitsijärven uimavedet. Vesi on raikasta ääniefektien perusteella.

Kalakalenterin mukaan Inarin viikkomme on lähes koko kesän huonoin. Kalojen pintaamisia näkyy kuitenkin ensimmäisenä päivänä, joten virittelimme perhovavat Markuksen kanssa. Vavaton Taavi päätyy Monikalle virveliheiton opettajaksi. Monikan heitot alkavat näyttää kalastavilta varsin nopeasti. Ensimmäinen Nitsin alamittainen pikkuharri nappaa nopeasti Lottooni. Karilla näytillä käy Nitsin kirkas pikkutaimen. Mitat täyttävää ruokakalaa ei rannalle kuitenkaan saada. Onneksi Inarista on ostettu reilun kokoinen siivu savulohta, joka syödään uusien perunoiden kanssa ennen yöunia.        

Päivä 2, 13.7.2014 "Kalalle Inarille"

Päivän melontamusiikki: Kaija Kärkinen: Sade

Reitti:. Melontaa 19 km Nitsijärven X-linjamerkiltä Mustakalajärven laguunille.
2. päivän lähtöpaikka
2. päivän taukopaikka
2. päivän yöpaikka

Kömmin teltasta jo hiukan viileään aamuun. Aamupalan jälkeen kaivelen isomman kalan pyyntöä virveliin. Pikkulusikkaan haksahtaakin 30 cm kaunis taimen. Inarin 50 cm alamittaan on matkaa reilusti. Lähdemme liikenteeseen kohti Inarin vesiä. Tyynessä kelissä letka venyy pitkäksi, tosin jonon maksimimittana pitämäni kuuloetäisyys on varmaan satoja metrejä. Taukopaikaksi valitsemme Karin kanssa letkan kärjestä suurimman saariryhmästä Ravdokodolaassas, mikä suomeksi käännettynä on varmaankin Rautukutuluodot. Markus tuskin ehtii saada nuotiota syttymään (eli siis tosi lyhyt aika), kun Kari kampeaa ensimmäisen mittaharrimme rannalle. Kari määrää kalan heti valmistettavaksi, mikä onkin täsmälleen oikea neuvo tämän kalan osalle. Kala on oikea makupala. Kalan jälkeen keitämme kunnon pullakahvit; alkumatkasta pitää aina hemmotella kunnolla itseään. Itse saan ruuan jälkeen pienehkön (33cm) harrin, jonka suolaan illaksi. 
 
Tauon jälkeen laskettelemme kosken läpi Inarin puolelle Koskivuonoon. Maisema vaihtuu jälleen. Ohitettuamme Pahtaniemen koillistuuli puhaltaa raikkaasti. Aallot pärskivät väliin kajakin kannelle. Mittailen aaltoja, jotka ovat reilusti alle metrisiä. Tällä tuulella alkaa Perämerelläkin viihtyä, tuumin. Raikkaassa kelissä löydämme leiripaikan Mustakalajärven tuntumasta rannalta. Rantautuessa meinaa iskeä vilu, joten pykäämme nuotion ripeästi rantametsikköön. Ruuaksi paistamme savukylkeä nuotiossa, keitämme uusia perunoita ja avaamme hapankaalipurkin. Alkuruuaksi maistelemme suolaharria.

Ruuan jälkeen päätämme lähteä poimimaan puolen kilon ahvenia laguunista nuotiolla tehtäväksi iltapalaksi. Nimen Mustakalajärvi perusteella on selvää, ettei järven pääkalalaji ole siika eikä harri. Arvioin järven parhaaksi ahvenpaikaksi eteläreunan, josta pienehkö ahven nappaa ensimmäisillä heitoilla. Myös Markus saa ahvenen. Keskempää nappaakin sitten tukevammin. Nopeasti selviää, ettei kyseessä ole ennätysahven, vaan ehta jänkäkoira. Kolmen kilon krokotiili tulee pikku taistelun jälkeen maalle. Uistin on syvällä kiduksissa, joten hauki saa papista. Huominen ruoka on selvä. Saan muutamaan lisäahvenen kaislikosta. Siirrymme kohti länsireunaa, jossa Monikallakin on ahven kiinni. Illan suurimman viihdetuokion antaa kuitenkin kahden kilon hauki järven luoteiskulmassa. Kyseinen hauki nappaa aluksi Karin lippaan ja pääsemme Markuksen kanssa seuraamaan taistelua matalassa vedessä. Hauki kuitenkin irtoaa lipasta. Harmitus ei kestä kauaa, koska kala nappaa lipan uudestaan ennen kuin se ehtii rantaan. Siima kuitenkin hipaisee hampaita ja kala karkaa. Seuraavaksi Markus heittää oman lippansa järveen. Hauki nappaa sen välittömästi, mutta siima katkeaa taas. Sitten on oma vuoroni yrittää. Eka heitolla tuttu vesivana lähtee taas kohti uistinta. Hauki tarttuu ja saadaan rantakivikkoon, jossa siima napsahtaa poikki. Karin kädet ovat kuitenkin nopeat ja nakkaavat hauen rantavitikkoon. Kaikki uistimet löydetään hauen suusta takaisin pakkiin. Taistelun tuoksinassa kastuneina, mutta euforisina, tiedämme hetken, miltä kivikauden ihmisistä on tuntunut saalistuksen aikana. Tunteen purkaukset huvittavat silminnähden kameramies Taavia. Leirillä pääsen fileointihommiin. Fileoin ja suolaan kalat huomista ajatellen. Fileetä on vähintään riittävästi, mietin. Paistamme vielä ahvenet tikussa (namia!), paiskomme hetken Monikan frisbeetä märässä varvikossa suolla ja painumme pehkuihin.

Yöllä lokit kirkuvat ja herään peittelemään rantavedessä kylmässä olevat kalat kivillä. Toivon toki, että pikkulokkiyhdyskunta löysi rantaan jättämäni kalanperkeet.

Päivä 3, 14.7.2014 "Kyyneljoelle"

Päivän melontamusiikki: Georg Ots: Muuttuvat laulut

Reitti: Melontaa 19 km Mustakalajärven laguunilta Kyyneljoen viimeiseen virtapaikkaan.
3. päivän aloituspaikka
3. päivän taukopaikka
3. päivän taukopaikka nro 2
3. päivän yöpaikka

Kömmin makuupussista ensimmäisenä. Koska muut vielä nukkuvat, käyn kävelyllä Naittuniemessä päin. Maasto miellyttää kovasti, mutta matalasta lahdesta kalastaessani pöllähtää kohtuullinen mäkäräparvi imemään raikasta turistivertani. Tepastelen takaisin leiriin, jossa unihiekkaa jo hierotaan silmistä. Melkein unohdan perhovapani lähtiessämme kohti Suolisvuonoa. Tuuli on edelleen vastainen, vaikkakin jo varsin lempeä. Jossain välissä huomaamme Suolisvuonon toisella rannalla melojan (Ilkka Roista, kuulemme myöhemmin). 

Melomme Suolisvuonon yli kohti merimerkkiä. Seuraillemme vuonon itärantaa terävälle niemelle, jonka taakse pääsemme rantautumaan. Kävelemme Karin kanssa suoraan kajakilta kalastukselliselle hot-spotille niemen nokkaan. Muutaman heiton jälkeen tärähtää mukavasti. Vapautan Inariin kauniin, vajaa 40 senttisen, kirkkaan taimenen. Palaan muiden seuraan koilliseen osoittaville niemille, jotka vaikuttavat harripaikoilta. Ruokakalaa ei kuitenkaan kuuluu; tosin vieheet ottavat maakontaktia ja vieheenpelastukseen menee hetki. Tässä vaiheessa asetan haasteen itselleni ja muille. Jos saaliiksi saadaan mitantäyttävä (50 cm) taimen, liityn Facebookiin. 
 
Päätämme siirtyä Suolistaipaleen autiotuvalle lounaalle. Matkalla Suolistaipaleelle vuonon keskellä lilluu tuulen tuoma poron vasa.  Roimeloon porukka vastaanottaa meidät ystävällisesti rannassa. Vedämme kajakit venetietä pitkin Suolisjärven puolelle. Vaihtelemme kuulumisia Lapin ihmisien kanssa, Monika käy uimassa ja alamme hauen paistoon tuvassa. Ensimmäisen pannun syötyämme meille valkenee, ettemme saa kaikkea kalaa syötyä, vaikka ruoka herkullista onkin. Kolmannesta kalapannusta emme jaksa syödä puoltakaan ja kutsumme Rovaniemeläiset hätiin hauen syöntiin. Hauki maistuu Lapin ihmisille hyvin; neljäs ja viimeinen pannullinenkin jänkäkoiraa häviää parempiin suihin. Pannukahvien ja selän oikaisun jälkeen päätämme lähteä pakoon ihmisvilinää kohti Kyyneljärveä. Suolijärven päässä kalastelemme hetken. Muutama harri seurailee lippoja, mutta paistinkaloja emme saa. Melomme Kyyneljoelle, jonka ensimmäinen koski on kapea ja mukava laskea. Osa porukasta kikkailee kosken alla kajakilla metsästäen meripaattisurffia. Itse haistan kalapaikan. Markuksen kanssa saamme ylös pari alamittaista harria. Markus ehdottelee, että leiripaikka pitäisi perustaa tähän. Olen väärässä, kun ehdotan, että jatkamme matkaa. Kolistelemme pari virtapaikkaa alaspäin; viimeisen virtapaikan kohdalle pystytämme leirin. Olen päätellyt kartasta virtapaikan syväksi ja hidasvirtaiseksi. Sitä se ei ole, vaan matala kivikko, mihin kalat eivät tule, elleivät ole kunnon syöntipäällä. Leiripaikka on kuitenkin aivan kelvollinen. Illalla käymme kävelemässä yllävirralla, missä näemme haukia, joiden kalastusta pyrimme aktiivisesti välttämään. Laskemme ainakin yhden hauista kasvamaan. Päivälliseksi paistelemme makkaraa. Jälkiruuaksi teemme nuotiossa tikkupullia Monikan taikomasta taikinasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti