0. Päivä:
Paikka: Oulun seutu 11.7.2014
Juoksen vielä aamulla rastiviikolla Kuusamossa sprintin,
josta ajan Tiuran kalastusliikkeen kautta Tupokselle pakkaamaan.
Perjantai-iltapäivänä retkikuumeeni alkaa tosissaan nousta, kun Kari saapuu
kajakki katolla Savon maalta yökylään. Olemme myös päätyneet yhden auton
taktiikkaan. Kaikki viisi melojaa, Tommi, Taavi, Monika, Markus ja Kari on
täten sovitettava tavaroineen Audiin ja peräkärryyn. Taavi saapuu iltasella
keräilemään osin pakattuja kajakkeja ympäri Lakeutta.
1. Päivä, 12.7.2014, "Lakeuksilta Nitsille"
Päivän melontamusiikki: Lasse Mårtenson: Myrskyluodon Maija
Reitti: Ajomatka Oulun seudulta Nitsijärven rantaan. Melontaa
5 km Alasaarille, X-linjamerkin tuntumaan.
Aamulla Markus parkkeeraa autonsa pihaani ja hyppää minun ja
Karin seuraksi Subaruun. Poimimme vielä Monikan matkalla Taavin ja kajakkiemme
luo. Loput romut lastautuvat Taavin autoon ripeästi. Näin matka kohti pohjoista
voi alkaa. Matka taittuu leppoisasti alkuun toisiimme tutustuen ja retkeä
miettien. Rovaniemellä pysähdymme ostoksille. Toteamme Prisman eräosaston
varsin kattavaksi ja täydennämme kalustoamme. Ruokaostoksiin menee aikaa
pomppiessamme ympäriinsä kaupassa. Ruokatauon pidämme Sodankylässä pizzaa ja
jätskiä syöden. Sodankylästä jatkamme kohti "Tosi-Lappia". Saariselän
tunturien näkyessä tietää ajavansa oikeaan suuntaan. Käymme katsomassa
kaukaisuuteen Kaunispään huipulla. Pilvien ja autereen takia Norjan lumihuiput
eivät näy, mutta maisema on silti kaunis. Kaunispäältä siirrymme Ivaloon
täydentämään ruokavarastoja jääkaappitavaroilla. Ivalossa jännitys autossa
kasvaa ja loppumatkalla silloin tällöin näyttäytyvää Inaria vilkuillaan
innokkaasti auton ikkunoista.
Inari ohitetaan nopeasti ja Sevettijärven tie kuljettaa
matkalaiset nopeasti Nitsijärven veneenlaskupaikalle. Veneranta on täynnä
sääskiä ja kajakit pakkautuvat vilkkaasti. Rantaan karauttaa veneellä vanhempi
pariskunta, joka raportoi hyvästä sääskikesästä. Eli siis siitä, että sääskiä on
enemmän kuin moneen vuoteen. Itseäni sääsket eivät yleensä häiritse, mutta
mieleeni kömpii väkisinkin Lätäsenon Hirvasvuopion autiotuvan sääskipilvet pari
vuotta sitten. Toive tuulisesta kelistä esitetään useammankin toimesta.
Ukkonen jyrähtelee ympärillä ja välillä ripsii vettä, kun
saamme paatit viimein vesille. Pilvet välttelevät meitä ja lopulta Ilta on
lämmin ja kaunis. Hyvän tuntuiset kalapaikat alkavat heti sataman jälkeen.
Virittelen virvelin valmiiksi Velticillä varustettuna. Ensimmäinen heitto
kertoo, että uusi vapani toimii pikkuvieheiden kanssa kuin unelma. Toinen
heitto kertoo, että vavassa on valmistusvirhe, kun vavan kärkiosa napsahtaa
poikki liitoksen kohdalta. Mietin, missä jeesusteippi on, ja pakkaan vavan
takaisin köysistöön. Pari kirosanaa saattaa lipsahtaa.
Postisaarten jälkeen Sevettijärven tien meteli jää taakse ja
alamme hakea yösijaa. Karautamme kajakit rantaan X-linjamerkille, josta
löydämme oivat yösijat ja nuotiopaikka. Sää on hieno, joten testaamme
Nitsijärven uimavedet. Vesi on raikasta ääniefektien perusteella.
Kalakalenterin mukaan Inarin viikkomme on lähes koko kesän huonoin.
Kalojen pintaamisia näkyy kuitenkin ensimmäisenä päivänä, joten virittelimme
perhovavat Markuksen kanssa. Vavaton Taavi päätyy Monikalle virveliheiton opettajaksi.
Monikan heitot alkavat näyttää kalastavilta varsin nopeasti. Ensimmäinen
Nitsin alamittainen pikkuharri nappaa nopeasti Lottooni. Karilla näytillä
käy Nitsin kirkas pikkutaimen. Mitat täyttävää ruokakalaa ei rannalle
kuitenkaan saada. Onneksi Inarista on ostettu reilun kokoinen siivu savulohta,
joka syödään uusien perunoiden kanssa ennen yöunia.
Päivä 2, 13.7.2014 "Kalalle Inarille"
Päivän melontamusiikki: Kaija Kärkinen: Sade
Reitti:. Melontaa 19 km Nitsijärven X-linjamerkiltä
Mustakalajärven laguunille.
2. päivän lähtöpaikka2. päivän taukopaikka
2. päivän yöpaikka
Kömmin teltasta jo hiukan viileään aamuun. Aamupalan jälkeen
kaivelen isomman kalan pyyntöä virveliin. Pikkulusikkaan haksahtaakin 30 cm
kaunis taimen. Inarin 50 cm alamittaan on matkaa reilusti. Lähdemme
liikenteeseen kohti Inarin vesiä. Tyynessä kelissä letka venyy pitkäksi, tosin
jonon maksimimittana pitämäni kuuloetäisyys on varmaan satoja metrejä. Taukopaikaksi
valitsemme Karin kanssa letkan kärjestä suurimman saariryhmästä
Ravdokodolaassas, mikä suomeksi käännettynä on varmaankin Rautukutuluodot.
Markus tuskin ehtii saada nuotiota syttymään (eli siis tosi lyhyt aika), kun
Kari kampeaa ensimmäisen mittaharrimme rannalle. Kari määrää kalan heti
valmistettavaksi, mikä onkin täsmälleen oikea neuvo tämän kalan osalle. Kala on
oikea makupala. Kalan jälkeen keitämme kunnon pullakahvit; alkumatkasta pitää
aina hemmotella kunnolla itseään. Itse saan ruuan jälkeen pienehkön (33cm)
harrin, jonka suolaan illaksi.
Tauon jälkeen laskettelemme kosken läpi Inarin puolelle
Koskivuonoon. Maisema vaihtuu jälleen. Ohitettuamme Pahtaniemen koillistuuli
puhaltaa raikkaasti. Aallot pärskivät väliin kajakin kannelle. Mittailen
aaltoja, jotka ovat reilusti alle metrisiä. Tällä tuulella alkaa Perämerelläkin
viihtyä, tuumin. Raikkaassa kelissä löydämme leiripaikan Mustakalajärven
tuntumasta rannalta. Rantautuessa meinaa iskeä vilu, joten pykäämme nuotion
ripeästi rantametsikköön. Ruuaksi paistamme savukylkeä nuotiossa, keitämme
uusia perunoita ja avaamme hapankaalipurkin. Alkuruuaksi maistelemme
suolaharria.
Ruuan jälkeen päätämme lähteä poimimaan puolen kilon ahvenia laguunista
nuotiolla tehtäväksi iltapalaksi. Nimen Mustakalajärvi perusteella on selvää,
ettei järven pääkalalaji ole siika eikä harri. Arvioin järven parhaaksi
ahvenpaikaksi eteläreunan, josta pienehkö ahven nappaa ensimmäisillä heitoilla.
Myös Markus saa ahvenen. Keskempää nappaakin sitten tukevammin. Nopeasti
selviää, ettei kyseessä ole ennätysahven, vaan ehta jänkäkoira. Kolmen kilon
krokotiili tulee pikku taistelun jälkeen maalle. Uistin on syvällä kiduksissa,
joten hauki saa papista. Huominen ruoka on selvä. Saan muutamaan lisäahvenen
kaislikosta. Siirrymme kohti länsireunaa, jossa Monikallakin on ahven kiinni.
Illan suurimman viihdetuokion antaa kuitenkin kahden kilon hauki järven
luoteiskulmassa. Kyseinen hauki nappaa aluksi Karin lippaan ja pääsemme
Markuksen kanssa seuraamaan taistelua matalassa vedessä. Hauki kuitenkin irtoaa
lipasta. Harmitus ei kestä kauaa, koska kala nappaa lipan uudestaan ennen kuin
se ehtii rantaan. Siima kuitenkin hipaisee hampaita ja kala karkaa. Seuraavaksi
Markus heittää oman lippansa järveen. Hauki nappaa sen välittömästi, mutta
siima katkeaa taas. Sitten on oma vuoroni yrittää. Eka heitolla tuttu vesivana
lähtee taas kohti uistinta. Hauki tarttuu ja saadaan rantakivikkoon, jossa
siima napsahtaa poikki. Karin kädet ovat kuitenkin nopeat ja nakkaavat hauen
rantavitikkoon. Kaikki uistimet löydetään hauen suusta takaisin pakkiin. Taistelun
tuoksinassa kastuneina, mutta euforisina, tiedämme hetken, miltä kivikauden
ihmisistä on tuntunut saalistuksen aikana. Tunteen purkaukset huvittavat
silminnähden kameramies Taavia. Leirillä pääsen fileointihommiin. Fileoin ja
suolaan kalat huomista ajatellen. Fileetä on vähintään riittävästi, mietin. Paistamme
vielä ahvenet tikussa (namia!), paiskomme hetken Monikan frisbeetä märässä
varvikossa suolla ja painumme pehkuihin.
Yöllä lokit kirkuvat ja herään peittelemään rantavedessä
kylmässä olevat kalat kivillä. Toivon toki, että pikkulokkiyhdyskunta löysi
rantaan jättämäni kalanperkeet.
Päivä 3, 14.7.2014 "Kyyneljoelle"
Päivän melontamusiikki: Georg Ots: Muuttuvat laulut
Reitti: Melontaa 19 km Mustakalajärven laguunilta Kyyneljoen
viimeiseen virtapaikkaan.
3. päivän aloituspaikka3. päivän taukopaikka
3. päivän taukopaikka nro 2
3. päivän yöpaikka
Kömmin makuupussista ensimmäisenä. Koska muut vielä nukkuvat,
käyn kävelyllä Naittuniemessä päin. Maasto miellyttää kovasti, mutta matalasta
lahdesta kalastaessani pöllähtää kohtuullinen mäkäräparvi imemään raikasta
turistivertani. Tepastelen takaisin leiriin, jossa unihiekkaa jo hierotaan
silmistä. Melkein unohdan perhovapani lähtiessämme kohti Suolisvuonoa. Tuuli on
edelleen vastainen, vaikkakin jo varsin lempeä. Jossain välissä huomaamme Suolisvuonon
toisella rannalla melojan (Ilkka Roista, kuulemme myöhemmin).
Melomme
Suolisvuonon yli kohti merimerkkiä. Seuraillemme vuonon itärantaa terävälle
niemelle, jonka taakse pääsemme rantautumaan. Kävelemme Karin kanssa suoraan kajakilta kalastukselliselle
hot-spotille niemen nokkaan. Muutaman heiton jälkeen tärähtää mukavasti.
Vapautan Inariin kauniin, vajaa 40 senttisen, kirkkaan taimenen. Palaan muiden
seuraan koilliseen osoittaville niemille, jotka vaikuttavat harripaikoilta.
Ruokakalaa ei kuitenkaan kuuluu; tosin vieheet ottavat maakontaktia ja
vieheenpelastukseen menee hetki. Tässä vaiheessa asetan haasteen itselleni ja
muille. Jos saaliiksi saadaan mitantäyttävä (50 cm) taimen, liityn Facebookiin.
Päätämme siirtyä Suolistaipaleen autiotuvalle lounaalle. Matkalla
Suolistaipaleelle vuonon keskellä lilluu tuulen tuoma poron vasa. Roimeloon porukka vastaanottaa meidät
ystävällisesti rannassa. Vedämme kajakit venetietä pitkin Suolisjärven
puolelle. Vaihtelemme kuulumisia Lapin ihmisien kanssa, Monika käy uimassa ja
alamme hauen paistoon tuvassa. Ensimmäisen pannun syötyämme meille valkenee,
ettemme saa kaikkea kalaa syötyä, vaikka ruoka herkullista onkin. Kolmannesta
kalapannusta emme jaksa syödä puoltakaan ja kutsumme Rovaniemeläiset hätiin hauen
syöntiin. Hauki maistuu Lapin ihmisille hyvin; neljäs ja viimeinen pannullinenkin
jänkäkoiraa häviää parempiin suihin. Pannukahvien ja selän oikaisun jälkeen
päätämme lähteä pakoon ihmisvilinää kohti Kyyneljärveä. Suolijärven päässä
kalastelemme hetken. Muutama harri seurailee lippoja, mutta paistinkaloja emme
saa. Melomme Kyyneljoelle, jonka ensimmäinen koski on kapea ja mukava laskea.
Osa porukasta kikkailee kosken alla kajakilla metsästäen meripaattisurffia.
Itse haistan kalapaikan. Markuksen kanssa saamme ylös pari alamittaista harria.
Markus ehdottelee, että leiripaikka pitäisi perustaa tähän. Olen väärässä, kun
ehdotan, että jatkamme matkaa. Kolistelemme pari virtapaikkaa alaspäin; viimeisen
virtapaikan kohdalle pystytämme leirin. Olen päätellyt kartasta virtapaikan
syväksi ja hidasvirtaiseksi. Sitä se ei ole, vaan matala kivikko, mihin kalat
eivät tule, elleivät ole kunnon syöntipäällä. Leiripaikka on kuitenkin aivan
kelvollinen. Illalla käymme kävelemässä yllävirralla, missä näemme haukia,
joiden kalastusta pyrimme aktiivisesti välttämään. Laskemme ainakin yhden
hauista kasvamaan. Päivälliseksi paistelemme makkaraa. Jälkiruuaksi teemme
nuotiossa tikkupullia Monikan taikomasta taikinasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti